Kesäloma

Koko kevään jatkuneen lukemisen (tai lukemisen välttelyn) jälkeen minullekin viimein koitti eilen kesäloma! Ajattelin ottaa kesän rennommin ja syksyllä on tiedossa taas uudet kuviot. Suoraan sanottuna en vielä tiedä mitkä ne kuviot ovat, mutta itseni tuntien keksin kyllä jotain pääni menoksi. Oli se sitten töitä, opiskelua tai ihan jotain muuta. Elämäni on ollut tällaista jo pari vuotta: epävarmaa, kaikki ovet avoinna. Minun on mahdotonta vastata kysymykseen siitä, mitä teen ja missä olen vuoden kuluttua. Toisaalta se ahdistaa ("musta ei ikinä tule mitään eikä mulla ole mitään suuntaa!"), mutta toisaalta se on myös vapauttavaa. Kyllä elämä kantaa, niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin.

Arjesta erityistä

Viimeksi esitellessäni tämän mekon aika moni muukin myönsi suojelevansa tiettyjä vaatekappaleita vain erityisiä hetkiä varten. Miten ne erityiset hetket edes määritellään? Vai voisiko jostain ihan arkisesta hetkestä tehdä erityisen ja spesiaalin, ilahduttaa itseään niinkin yksinkertaisella asialla kuin lempivaatteellaan? Itse kyllä tunnistan senkin ilmiön, että ne ihanat spesiaalivaatteet helposti hukkuvat kaapin perälle, jos sinne kokoajan ostaa vain lisää ja hyllyt pursuilevat aivan liikaa vaatteita. Miten siis olisi vähemmän, mutta entistäkin rakkaampia vaatteita?

Tässä nyt esimerkkinä taas sama mekko arkisessa käytössä. Tai hyvä on, myönnettäköön, että olin treffeillä ja vaikka aihetta olikin juhlaan, oli tilaisuus varsin epävirallinen. :P

Harvemmin tulee yksityiskohtia kuvattua, mutta yritän ryhdistäytyä tässä asiassa! Olen jumiutunut taas tiettyihin koruihin: toisessa ranteessa on oltava mustaa (keino)nahkaa, toisessa kasa metallia.

The Prodigy

Eilisen päivän vietin aurinkoisessa Helsingissä kylmistä terassijuomista nauttien, syöden hieman epämääräistä vegesafkaa nurtsilla istuskellen sekä tietenkin tanssien itseni hikeen aivan loistavan The Prodigyn keikalla. Oli huippua päästä näkemään The Prodigy uudemman kerran, edellisellä kerralla Australiassa kun elämys oli hieman erilainen: yleisö tanssi kaatosateessa valtavalla mutavellikentällä eikä sateen ropistessa sadeviitan huppuun kuullut oikeastaan mitään muuta kuin bassot. Tällä kertaa näimme hyvin lavalle, kuulimmekin jotain ja oli tilaa tanssia ja hyppiä sydämensä kyllyydestä!

 

Päälle puin uuden alennusmyynneistä löytämäni Cheap Mondayn topin, joka on pari kokoa liian suuri ja juuri siksi ihan täydellisen vilpoinen kesäpaita. Jotenkin tuosta tuli välittömästi mieleen australialaiset festarinuoret, joiden univormuna oli usein väljä toppi niin suurilla kainaloaukoilla, että alta vilkkuivat neonväriset bikinit. Aussinuorille tyypilliset resuiset puolet pakaroista paljastavat farkkushortsit korvasin sen sijaan ihan vain mustalla minihameella ja topinkin alta vilkkuivat vain mustat liivit. Astetta siveämpi ja suomalaisempi bailulookki siis. :) 

Jalkaan oli aivan pakko kiskoa viralliset discotossut, joita käytän kyllä arkisinkin silloin kun kaipaan piristystä. Kengät luovat aika ihanan välkkeen asfaltille kun kävelen auringossa! Kynsiin laitoin tietenkin myös hopeista glitteriä.

Tässä vielä maistiainen keikasta. Oli niinniinniin siistiä olla tuolla kentällä, kattokaa nyt mikä meininki!

Ihanan vaarallinen hame

Siinä se Zaran hame nyt on, parhaimmillaan paljaiden säärten kanssa, jolloin läpikuultavuus tulee kunnolla esiin. Tietenkin alla oleva minihame hilautuu paljasta ihoa vasten kokoajan ylöspäin niin, että jos ei pidä huolta, saattaa läpikuultavuus paljastaa enemmän kuin on ollut tarkoitus. Muistutus itselle: käytettävä vain, kun tiedossa ei ole juhlimista. Paljasteluvaara ja pitkän helman aiheuttama kompurointivaara ovat liian suuria, jos on nauttinut yhdenkin terassijuoman liikaa. Toisaalta, näin kömpelön ihmisen on hyvä olla varuillaan ihan vesiselvänäkin...

Meitsi suuntaa nyt joogasalin turvaan rentoutumaan ja sitten aion vain nauttia kesästä mitä parhaimmassa seurassa! Mukavaa viikonloppua!

Mutta vain koska se on tyylikästä

Vaikka Heli Kajo ei lukeutunutkaan Iholla-sarjassa suosikkeihini, tämä biisi koskettaa joka kerta. Kukapa ei itselleen toivoisi tällaisia hautajaisia?

Hautajaisissani pukeutukaa mustaan

Mutta vain koska se on tyylikästä

Äiti ja isi älkää vaipuko tuskaan

Mä nautin täysillä mun elämästä

Tyttöystävät silmät päähän meikatkaa

ja menkää tilaisuuden jälkeen tanssimaan

Pojat laulakaa se laulu

joka sai mut aina nauramaan

Oivalluksia

Viime päivinä olen oivaltanut, että:

- Neljässä tunnissa ehtii vaikkapa katsoa pari pitkää elokuvaa, jumpata itsensä tainnoksiin neljällä eri ryhmäliikuntatunnilla, matkustaa Ranskaan tai juoda itsensä tukevaan humalaan. Mutta neljä tuntia on aivan liian lyhyt aika loistaa pääsykokeissa.
- Missään muualla ei ole niin hyvä saunoa kuin äidin ja isän luona.
- Juoksutapahtumissa on tunnelmaa! Nimim. jumppasin epäilyttäviä muuveja muutaman tuhannen muun pinkkeihin pukeutuneen naisihmisen kanssa.
- Tosiystävän tunnistaa siitä, että kun omat sukkahoususi rikkoutuvat juuri ennen baariin lähtöä, hän riisuu omat sukkahousunsa, jotta sinun ei tarvitsisi olla yksin paljaiden sääriesi kanssa.
- Et selviä bileilloista yhtä kunniakkaasti kuin 19-vuotiaana. Nimim. krapulassa toista päivää.
- Rakkaat Australiasta ostetut shortsisi eivät imartele sinua ja takapuoltasi, vaikka kuinka rakastaisit niitä.

Parempaa maanantaita!

Hei

Saavuin tänään takaisin Tampereelle. Vietin pari päivää kotikonnuilla ja nautin vanhempieni seurasta sekä loistavasta ruoasta. Silti silmiä painaa ihan järkyttävä väsymys ja jo kolmatta päivää kärsin päänsärystä, johon ei auta kuin järeämmät aseet: migreenilääkkeet ja energiajuoma. (Vieroitusjakso olisi edessä tuon elämäni eliksiirin kanssa, mutta siirrän sitä jatkuvasti hamaan tulevaisuuteen.) Pääsykokeiden jälkeen ei ollutkaan voittajafiilis, vaan ihmeellisen tyhjä olo. Ja minä pöljä menin vielä ilmoittautumaan toisiinkin pääsykokeisiin...

Pari viikkoa vielä, niin olen New Yorkissa. Sitä ennen yritän ehtiä kirjoitella tännekin.